Always the fat kid?

Moikka!
Halusin odottaa sen aikaa, että minulla on oikeasti kerrottavaa tästä aiheesta julkisuuteen asti. Kuten kaikki minut livenä ja valokuvissa nähneenä tietävät, olen vaikeasti ylipainoinen, BMI huutaa hallelujaa, housunnapit pingottaa ja sitä rataa. Ulos tekee mieli lähteä säkki päällä ja peilistä katsoo takaisin joku muu. Always the fat kid, you know.

No joo. Ei nyt ihan noinkaan, mutta esimerkiksi moni vaate on vuoden aikana muuttunut käyttökelvottomaksi. 2014 onnistuin laihtumaan todella lähelle tavoitepainoani ja onnessani ostin uusia, hienoja vaatteita, mutta sitten kuvioon astui uusi parisuhde, uusi koulu ja lopulta syksyllä 2014 homma lähti täysin lapasesta. Kilpirauhasarvoni pomppasivat yhtäkkiä yli viitearvojen, palelin, tärisin ja nukuin hurjia aikoja putkeen. Päivärytmini pyöri mallilla kouluun-sohvalle-sänkyyn, olin kiukkuinen, väsynyt ja kadottanut halun lähes kaikkeen muuhun paitsi helppoon naposteltavaan; suklaaseen, sipsiin, wingseihin... Sain tyroksiinilääkityksen ja aloin käyttää lisäravinteita, kuten erilaisia vitamiineja ja magnesiumia. Aloin vähän piristyä, mutta motivaatio moneen oli hukassa.

Viime vuosi kasvatti monella tapaa. Olen nyt huomannut, mikä kaikki on oikeasti vaikuttanut mielialaani ja miksi tietyt asiat menivät tietyllä tavalla. Keväällä sain tosi paljon puhtia muutosta ja Röllin saapumisesta meille, ja siitä alkoikin nyt tämä uuden alku, vähitellen. Sittemmin olen jojotellut painon kanssa, mutta sitä ihannepainoa en tule näkemään vielä ihan hetkeen... Mutta se, että matka saattaa olla pitkä, ei ole este sen matkan tekemiselle.

Rakas, rakkaampi I <3

Alkaneena vuonna olen jotenkin herännyt uudelleen. Koti ja sen sisustus on alkanut kiinnostaa enemmän, olen kierrellyt kirpputoreja, yrittänyt kaikin tavoin muokata ympäristöstäni ja itsestäni juuri sellaista, minkälaista haluan sen olevan. Olen myös yrittänyt päästää irti negatiivisuudesta elämässäni, kuten olen jo muutamankin vuoden yrittänyt tehdä. Nyt haluan eroon ylimääräisistä vaatteista, tavaroista ym. joita minulla on, osittain voidakseni hankkia ajan myötä tilalle sellaisia, jotka vastaavat uutta minääni paremmin.

"Haluan olla paras versio itsestäni"

Näin totesin vajaa viikko sitten Hyvinvoinnin Walimossa, Raumalla, istuessani pikkuserkkuni vastaanotolla ravintovalmennuksessa. Retuperällähän mun ruokavalio on, todella. Täytin A-nelosia kaikenlaisista oireistani, kuten tukkoisuudesta, nivelsäryistä, iho-ongelmista, väsymyksestä sun muusta. Viisas ja opiskellut valmentaja totesi, että suuri pahis elämässäni saattaa olla maitoproteiini. Näin ollen olen nyt viettänyt lähestulkoon ensimmäisen viikkoni kokonaan maidottomalla ruokavaliolla, juoden päivittäin vähintään 1.5-3l vettä ja painottaen kasvisten ja proteiinin syöntiä. Joka päivä valmistan eväät kouluun, ja illalla pyrin syömään vain jotain mahdollisimman kevyttä. Voin vannoa, että oloni on jo viikossa hitusen parempi, ja vielä jatketaan 5 viikkoa tätä totaalista maitolakkoa!

Tottakai toivon, että tämä ruokavaliomuutos vaikuttaisi edullisesti myös painoon, jota on paljon liikaa. Olen pohtinut jonkinlaista porkkanajärjestelmää itselleni, siten, että joka kymmenestä kilosta on joku isompi palkinto ja viidestä pienempi. Se, mitä ne sitten todellisuudessa on, en tiedä yhtään. Katsotaan nyt, päästäänkö sinne ja millä vauhdilla. Toivottavasti hitaasti mutta varmasti päästäisiin! Mutta ensisijaisesti haluaisin vain paremman olon. Haluan käyttää aikani tehokkaasti, jotta levolla ja askareilla olisi oikeanlainen tasapaino. Haluan nauttia ystävieni kanssa vietetystä ajasta, ja aion myös oikeasti raivata kalenteriin aikaa heille. Haluan toki valmistua koulusta, ja saada joitain töitä. Siihen mennessä haluan olla jo hyvässä matkaa siihen, millainen on se paras versio minusta!

Puolison tuki on hurjan tärkeä, ja onneksi Samuli on niin ihana, ja tukee minua matkassani. Hän ilmoitti heti vanhemmilleen, etten enää käytä maitoa, vaikka emme hetkeen ole olleet menossa sinne kyläänkään, söpöä :) Kaupassa hän vielä vähän kompuroi siinä, että kaikki tuotteet on nyt uudelleen luettava maidon, maitoproteiinin ja kaiken muun maidon varalta. Olen vaihtanut esim. epäterveellisen suklaavanukkaan soijavanukkaaseen, joka on kyllä parasta, mitä maa päällään kantaa, nam! Mutta niistä voisi kirjoittaa oman tarinansa joku toinen kerta.

Olen pohtinut tätä nyt niin monilta kanteilta, että olen melko varma onnistumisestani. Maidottomuus ei lopuksi ole vaikeaa, korkeintaan salaattiin haluaisin tavalliset mozzarella- tai fetakuutioni, mutta ilman niitä oppii elämään muutamassa päivässä. Tottakai annan itselleni vähän löysää ja luvan mokata. Jos syyttäisin itseäni jostain, tulisin lihomaan ihan varmasti kaiken takaisin ja entisestään lisää päälle. Ehkä tulen ottamaan ohjelmaani huijauspäivän sitten, kun tämä kuusi viikkoa on käytetty. Ehkä harjoittelen pitämään pintani, ja jätän maidon kokonaan. Aika näyttää.

Tervetuloa seuraamaan uutta sivua elämässäni! Yritetään nyt taas, katsotaan mitä tulee!

Suvi