Kun täti kutsut järjesti

No mooi.

Kirjoittelen en-ihan-niin-hilpeissä tunnelmissa, mutta postauksen aiheena on tällä kertaa sunnuntaina järjestämäni TupperWare-kutsut. Kutsuille tuli kutsuttujen n. 15 ihmisen listalta hurjat viisi henkilöä, mikä oli mulle ehkä pienoinen pettymys. Tosin tähän samaan tapahtumasarjaan jota nyt käyn läpi, en olisi halunnut enää sitä tautikirjoa, jota rakkaat ystäväni potivat. Toivon, että he voivat jo paremmin. <3

 En tiedä monelleko TupperWare on tuttu asia, mutta idea on se, että emäntä (tahi isäntä) puunaa kotinsa, kokkaa herkkuja ja päästää kotiinsa innosta puhkuvan konsulentin joka kantaa kaksi kassillista kippoja ja kuppeja olohuoneeseen, esittelee ne ja lopuksi kutsuvieraat saavat tilata omat lempparituotteensa kuvastosta. Lisäksi kutsuilla on arvonta ja emäntä ja vieraat saavat jotkin lahjat.

Aion kirjoittaa saamistani ja ostamistani tuotteista, kun ne saan, mutta sitä joudutte odottamaan pienen aikaa niinkuin minäkin :D

Näin hiukan vaivaa kutsujen tarjoilujen eteen, nimittäin leivoin mustikkapiirakkaa sekä kaakaopipareita (jotka esittelin tässä blogissa jokunen hetki sitten), lisäksi paistoin uunipatonkia, tein kattilapopcorneja sekä ostin vielä Lidlistä tiikerikakun. Tarjolla oli SodaStream-limuja, kahvia, teetä ja kaakaota. Lisäksi ohjelmanumerona kutsuihin liittyen vatkasimme vaniljavaahtoa SpeedyCheffin kanssa.

Mulla oli ajatus tehdä sitä minulta toivottua videota tällä viikolla. Katsotaan, miten tämä viikko lähtee rullaamaan. Isoäitini nukkui pois lauantaina, ja tilanne on nyt hieman sekava. Hän oli viimeinen elossa oleva isovanhempani, nyt he ovat kaikki menehtyneet. Olen aina ollut sitä mieltä, että sairaan ja väsyneen vanhuksen on parasta olla taivaan kodissa. Sitä mieltä olen myös nyt. Mamman kohtalo oli klassinen. Yksi kaatuminen vei lopulta kaikki voimat.

Anteeksi vähän kolea postaus. Palaillaan toivottavasti pian. :) 

Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän herra,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.