Eräinä aamun pitkinä tunteina odottaessani tietoa saapuvaksi puhelimeeni, mietin, millainenkohan lapsi Rölli voisi olla, jos hänen nimensä olisi vaikka Rasmus ja hänellä olisi neljän jalan sijasta kaksi jalkaa ja noin 99 prosenttia vähemmän karvaa?
Ihmisen iässä Rölli 10kk olisi nyt noin kahdeksanvuotias, melkein puolikas vuosi päälle. Mun poikani kävisi siis koulua, toista luokkaa. "Rasmus" näyttäisi varmaan vähän peikolta - hänellä saattaisi olla hörökorvat, sekainen vallaton tukka ja vähän hönöt hampaat. Hänen silmänsä olisivat tummat - ei kuitenkaan ruskeat vaan vihreät ja melko suuret.
Lapsi-Rölli todennäköisesti unohtaisi läksynsä, ellen muistuttaisi niistä vähän väliä. Niitä sitten mietittäisiin yhdessä. Läksytuokio saattaisi muuttua joksikin ihan muuksi, vaikkapa vain hassutteluhetkeksi. Tuntisin huonoa omatuntoa siitä että johdin taas lapseni harhapolulle, mutta en itse ollut sen parempi aikoinaan, joten ainakaan lasta en lähtisi ääneen moittimaan. Luultavasti illalla sängyssä itkisin avopuolisolleni olevani paska mutsi.
Luultavasti Rasmus olisi vähän villi, ehkä jopa lievä ADHD-tapaus. Hän voisi vaikuttaa muiden lasten silmissä erikoiselta ja turhankin raisulta, mutta kotona hän saisi olla juuri sellainen kuin on ja häntä rakastettaisiin ehdotta. Rasmus saisi kaiken, ehkä jopa liikaakin. Yrittäisin kauheasti pitää rajoja, mutta lepsuisin kuitenkin - ei niille söpöille silmille vaan ykskaks sanota ei. Ja taas itkisin illalla sängyssä olevani paska mutsi.
Ihmislapsi inhoaisi märkää, sadetta ja peseytymistä, mutta lekottelisi mielellään kanssamme saunassa. Hän nukkuisi mieluiten paljon, yleensä pitkälle aamuun. Ruokaa ja erityisesti herkkuja Rasmus rakastaisi, mutta vastoin omia tottumuksiani, Rasmuksen ruokailuajat olisivat paljon säännöllisemmät kuin omani ovat ikinä olleet.
Kaksijalkainen Rasmus harrastaisi jotain pähkähullua, missä hän törmäilisi todennäköisesti pää edellä kaikkeen mahdolliseen - ehkä lajina olisi parkour tai jokin muu vähän erikoisempi "extremelaji".
Rasmus rakastaisi nukkua kanssani meidän sängyssämme, mutta hänellä olisi ehdottomasti omakin sänky, ja siellä olisi nukuttava ainakin suurin osa ajasta. Pikkuinen poikani rakastaisi hellyyttä ja läheisyyttä, ja saisi sitä joka päivä. Rasmus rakastaisi eritoten vaariaan yli kaiken.
Niin että, onneksi Rölli on vaan Rölli. <3
Tosi hauska teksti ja tuo kuva on kyllä ihan Rölliä (sitä koiraRölliä)!
VastaaPoistaToi pään lyömiskohta oli kyllä paras. Rölli vaan lyö tyynesti päänsä meidän olkkarin lasipöytään kovalla kolinalla ja jatkaa leikkejään kuin mitään ei olis tapahtunut! :D
T. Ida (Googletili ei ilmeisesti ole kovin yhteistyökykyinen)
Joo, vähän pelottaa mitä mun ihan oikea ihmislapsi joskus tulevaisuudessa tulee olemaan :DD
Poista