Jes, tammikuu!
Joulukuu veti mut syövereihinsä hautajaisineen ja joululahjakiireineen ja availin tietokonetta vain pakollisten koulujuttujen edessä. Kudoin 11 kaulahuivia joulukuun aikana joululahjaksi, itselle ja tilauksesta, askartelin kortteja jne jne jne ja sain kaikki koulurästit tehtyä. Really. Mulla on siis oikeasti tsäänssit valmistua keväällä, koska sain myös anatomian kokeen menemään läpi!
Joululoma alkoi siis suuren helpotuksen saattelemana. Tuli tehtyä Samulin sukulaiskierros ja joulu meni aika fifty-fifty, okei, ehkä tänä vuonna 50-60 Samulille, mutta kuitenkin. Mun täytyy kyllä myöntää, etten ole niin sukukeskeinen että olisin nauttinut tästä joulusta ihan niin paljon. Olisin ollut onnellinen ihan vaan omassakin kotona koiran, joulukuusen ja lahjojen kanssa, mutta sujuihan se näinkin, ja tänä vuonna on "mun joulun" vuoro :) Lahjojakin sain, eli ei tämä nyt ihan täysi floppi ollut!
Joululahjoja!
Sain myös Key Finderin, lahjan antaja Samuli kyllä tuntee minut paremmin kuin hyvin ja luulen läheisteni kiittävän häntä hiljaa mielessään :D Suurin haaste on enää pitää tuo kaukosäädin tallessa...
Lisäksi minusta on valokuva, kun löydän tyhjän kenkälaatikon pohjalle piilotetun lahjakortin 1,5 tunnin jalkahoitoon. Purskahdin itkuun saadessani tuon lahjan, niin kovasti olen jo miltei vuoden kaivannut apua kuivien, kovettuneiden jalkojeni hoitoon! <3
Mulla on elämässäni maailman parhaat miehet, sillä oma isi antoi minulle lahjaksi kalenterin. En tiedä, tietääköhän isi addiktiostani kalentereihin, mutta lahja osui ja upposi. :D Koristelin kalenterini.. no, ainakin yritin koristella sen...
Lisäksi paketeista paljastui leivontavuoka, kaksi keitto/leivontakirjaa, tuoksukynttilöitä ja kynttiläkipat, tyynyjä... Huomasi, miten minua oli ajateltu kaikkien lahjojen suhteen, ja olen huisin kiitollinen kaikille joilta sain lahjan!
Sain siis aiemmin esitellyn läppärin jo aiemmin, mutta se oli yksi joululahjoistani. Lisäksi hankin vielä itse itselleni joululahjaksi Huawei Mediapad T1 8.0 Pro:n, eli siis 8-tuumaisen pienen tablet-laitteen, jota käytän tällä hetkellä puhelimena. Kännykästäni on jostain syystä GPS rikki, ja se on toistamiseen Gigantin huollossa.
Jääkiekkoa!
Välipäiviin mahtui vähän lätkää, vasemmanpuoleisessa kuvassa erätauolla junnut pelasi oman pienen matsinsa, ja vitsit he oli söpöjä!
En ole aikaisemmin paljon huudellut julkisesti, mutta oon aikamoinen penkkiurheilija mitä nyt jääkiekkoon tulee. Meidän perhe kannattaa Rauman Lukkoa ja ollaan nyt menossa kolmatta kertaa reilun kuukauden sisään katsomaan peliä. Väitän kivenkovaa että nämä reissut on lähentäneet meidän perhettä, minua, äitiä ja isää, joten pärjäsi Lukko tai ei, niin peleissä käydään (ja Lukkoa kannatetaan). Niin ja tottakai PIKKULEIJONIA, jotka kaatoi Kanadan eilen!
Rakkaudesta housuihin!
Kesä keskellä talvea?
Vähän ennen joulua voitin facebook-arvonnassa nämä sisustusperhoset, ja kun siivoiltiin välipäivinä meidän kotia, asettelin ne eteisen peilin ympärille. Nyt mulla on aina pala kesää, oli sitten mikä vuodenaika tahansa!
Aikaa naamalle
Tällä joululomalla on riittänyt lentoliikennettä meitä koskien, ensin tuli ja meni lapsuudenystäväni Siiri ja nyt saksanvahvistus Jonathan nukkuu meidän sohvalla, Oon viimeksi käynyt Turun lentoasemalla vuonna nakki ja papu matkustaessani Pohjois-Norjaan ja takaisin. En siis muistanut noita rappusia, ja pitihän niistä heti napata kuva...
Rakkautta yli rajojen
Tämä joulu oli Röllin ensimmäinen. Uskallan epäillä, että Rölli ei oikein hiffannut koko juttua. Nyt me joudutaan opettelemaan uudelleen oman ruuan syöminen silloin kun sitä tarjotaan, sillä "mummiloissa" on tullut tuota extrasafkaa tuutin täydeltä eikä herra nirsolle kelpaa enää oma ruoka.
Välipäivinä mun lapsuudenkotiin jäänyt pupu Renée kuoli, ja kuvan Iines-marsu jäi "leskeksi". Päätin huvin vuoksi näyttää Iinestä Röllille. Lopputulos oli aika hupaisa; Rölli on ottanut Iineksen täysin omakseen ja käy aina välillä vahtimassa Iineksen häkkiä, eikä esimerkiksi päästä pian 4-vuotiasta Leeviä Iineksen lähelle. Jos Röllin päästää lähelle sylissä olevaa Iinestä, Rölli alkaa pestä marsua päästä varpaisiin. :')
Heipparallaa vuosi 2016!
Vuosi 2015 vaihtui vuoteen 2016 hiljaksiin, ensin ammuttiin raketteja perheen kesken, ja kun koko takaluukku saatiin tyhjäksi ilotulitteista, napattiin auto alle ja kurvattiin katselemaan Turun kaupungin ilotulitusta, alla olevat kuvat sieltä.
"Ja lupauksia mä en ainakaan tee!"
Lisäsin jo instagramiinkin vastaavan kuvan, tässä on mun motto, ei suinkaan lupaus, tälle vuodelle! Yritän yhä enemmän keskittyä elämän hyviin puoliin, stressata vähemmän (joo kattokaas kun onnistun tässä...) ja olla itselleni armollisempi (huutonaurua tähän), sekä yrittää löytää keinoja ja reittejä oman itseni hyvinvoinnin lisäämiseen (suklaa ja sohva, varma kombo..............).
Ja vuoden 2016 ensimmäinen selfie!
Että semmosta.
Pus och kram,
The occasional blogger,
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Tarkistan sen ennen julkaisua ja vastaan kaikkiin julkaistuihin kommentteihin :-*