Diagnoosi: patalaiska?

Halusin nyt kerätä ajatuksiani minulla epäiltävästä, todennäköisestä sairaudesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Olen nyt syönyt tyroksiinilääkkeitä vasta reilun kaksi viikkoa, mutta aihe on pyörinyt päässäni jo tovin aikaa. Yhtäkkiä mulla on mahdollinen, looginen selitys kaikille mun oireille, joita on hoidettu yksittäisinä ongelmina. Olen itsekin pitänyt itseäni jollain asteella monisairaana, suorastaan viallisena yksilönä, huonoimpina päivinä vaipuen todelliseen itsesääliin, parempina päivinä nauran tyhmyydelleni.

Tällä nettisivulla on listattu joitain vajaatoiminnan oireita, ja leukani putosi lattiaan listan luettuani, sillä palasia loksahteli paikoilleen. Kun isälläni viime syksynä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, päätin muutettuani vaatia saman tutkimuksen itsellenikin täällä uudessa kotikaupungissani. Ja niinhän se sieltä löytyi, nimittäin kohonnut kilpirauhasarvo.

Äänesi on madaltunut tai muuttunut käheäksi.
Kasvosi, silmänympärykset, tai leuanalus on turvonnut.
Ihosi on kuiva ja kutiava.
Kynnet ohuet,hauraat ja lohkeilevat.
Hiustesi laatu muuttunut huonommaksi,katkeilee,irtoilee.
Hikoilu vähentynyt tai lisääntynyt.
kulmakarvat vähentyneet tai hävinneet lähes kokonaan.
Kyynärpäiden iho muutunut karkeaksi. (Rasvaan joka ilta, joten en ole huomannut)
Väsyt normaalia helpommin,etkä jaksa liikkua kuin ennen.
Sairastaessa influenssaa tai jopa tulehduksia,kuume ei nouse.
Olet ärtyisämpi kun ennen, suuttuessa mahdollisesti myös agressiivinen.
Suvussa kilpirauhassairauksia.
Kehonlämpötila jatkuvasti alhainen.
Olet huomannut että turvotusta esiintyy helposti,esim nilkoissa,vyötäröllä,kasvoissa.
Pienikin lämmönnousu (0,5 astetta) saa olon kuumeiseksi.
Sairastat jatkuvasti tulehduksia.
Kolesterolisi on noussut (tutkitusti). (Ei ole tutkittu.)
Painosi nousee selittämättömästi, et pysty laihduttamaan.
On muistikatkoksia, sanat ja ajatukset häviävät.
On vaikeuksia keskittyä ja aloittaa asioita.
Normaaleista yöunista huolimatta, tunnetko olosi väsyneeksi aamulla ja tarvitset päiväunia.
Hengitysvaikeuksia tai painontunnetta rinnassa (happiloppuu).
Energiasi vähentynyt, jokapäiväiset askareet tuntuvat vaikeilta.
Kuukautishäiriöitä tai Sinulla ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, tai raskaus ei jatku (keskenmenoja).
Seksuaalihalusi muuttuneet, ei tee mieli.
Olet alkanut saamaan paniikkikohtauksia.

Joten, joo. Näiden oireiden perusteella ollaan melko varmassa diagnoosissa. Nyt mun on määrä jatkaa lääkitystä vielä 3.5vkoa, ja uusia verikokeet. Mikäli vaikutus on huomattavissa, on mulla edessä jatkuva elinikäinen, elämänlaatua parantava lääkitys. Kilpirauhasliiton sivuilta luin, että myös vuodenaika vaikuttaa paljon ko. arvoihin. Kesäisin en ole niin väsynyt, mutta muita oireita kyllä on, esim. juurikin tuo keskittyminen ja asioiden aloittaminen on haasteellista vuodenajasta riippumatta.

Kilpirauhasliiton sivuilla on niin ikään lista kaikenlaisista oireista, joihin liittyvät myös lihaskivut. Iltaisin mun on vaikea saada unta, kun tuntuu, että pohkeita pitäisi hakata nyrkillä, että kipu loppuisi. Painosta en muuten lähtisi sanomaan mitään, mutta ajattelin jo etukäteen syksyllä, että mun kannattaisi liikkua enemmän, jotta en lihoisi takaisin kaikkia pudotettuja kymmentä kiloa. Uin ja tein 3-5 kilometrin lenkkejä lähes päivittäin, kävelin kouluun, kauppaan jne. ja käytin aktiivisuusranneketta motivaattorina. Lihoin melkein 15 kiloa. Voitte uskoa, että tässä kirjoitellessakin alkaa alahuuli väpättämään. Ja sitten lakkaa välittämästä. Väsyisenä, viluisena ja kiukkuisena aloin taas napostella, ja lopputulos olikin sitten taas entistä viluisempi, väsynyt, kiukkuinen, itkuinen ja turvonnut Suvi. Valo väheni ja mä sammuin kahdeksi kuukaudeksi kokonaan. Ne kuukaudet oli hirveitä. Eikä yksin se, että mulla oli ongelma, vaan se, että täällä kodissa on toinenkin ihminen, joka on tälläkin viikolla saanut tuta mun kiukkuisuuden. Töissä tämä ei hirveästi näy, kun kokoajan on menoa ja melskettä, eikä ehdi jymähtämään paikoilleen jolloin uni ottaa vallan, mutta välillä joudun palavereissa taistelemaan unta vastaan, ja nyt ymmärränkin, miksi tuntuu, että koulusta ei jää mitään päähän ellei väkisin tunge. Kaikki energia kuluu hereillä pysymiseen.

Kulunut viikko on ollut lääkityksenkin kanssa täysi helvetti, maanantaista keskiviikkoon vain nukuin työharjoittelusta kotiin tultuani. Puhumattakaan turhautumisesta, joka aiheutuu siitä, että huomaan taas avaavani silmät sohvanpohjalla ja kello näyttää iltakahdeksaa. Kauppaan piti mennä, pyykkiä piti pestä, ruokaakin piti laittaa. Vaan tapahtuiko mitään? Ei.
Tänäänkin olisin halunnut lähteä käymään jossain, ihan vaan perjantain kunniaksi, ajella johonkin, tehdä Samulin kanssa jotakin. Heräsin seitsemältä, eikä mua saanut hereille ennen sitä. Turhauduin, ja itkin taas viikon edestä.

Olen ollut samanlainen jo kauan. En kotonakaan asuessani saanut mitään aikaiseksi, edes huoneeni siivoamista. Blogin päivittely jää aina, ja vaikka koulusta tykkäisinkin, olen ihan voimaton läksykirjojen edessä. Äitiä myöten minua on pidetty vain patalaiskana, mistään välittämättömänä hupakkona. Mutta nyt kehiin astuu ymmärrys. En olekaan masentunut, vaikka sellastakin minulla povattiin eräs talvi. Toki silloinen elämäni oli melko hirveää jälkikäteen sanottuna, mutta nyt kun olen tietoinen kilpirauhasesta, osaan sanoa sen vaikuttaneen elämääni jo tuolloin. Mihin tahansa asiaan keskittyminen välillä yläaste-lukio-amis on ollut todella olematonta.

En tehnyt tätä kirjoitusta kerätäkseni huomiota itselleni, vaan toivon, että ehkä joku löytää näistä mun riveistäni helpotusta samaan asiaan, tai rohkaistuu pyytämään lähetettä verikokeille. Useat oireet voivat viitata yksittäisiin ongelmiin, mutta mullakin useampi eri oire saattaa ihan hyvin johtua vain tyroksiiniarvon kohoamisesta. Tässä asiassa tulee olla todella kärsivällinen ja se on minullekin vaikeaa. Harmittaa, kun useita päiviä menee hukkaan tämän kanssa taistellessa. Mutta kunhan säilyttää uskon parempaan huomiseen,  pärjää jo pitkälle.