Confusion, mayhem, mayday?

Heipparallaa. Perjantaina oli syntymäpäiväni, jota vietin pääosin töissä. Heräilin aikaisin Röllin kanssa pidemmälle lenkille ja nautin hiljaisuudesta ympärilläni.

Söin miltei koko viime viikon pelkkää tomaatti-mozzarella-kurkku-ananas salaattia kotona ollessani ja olo koheni huomattavasti, muutoksen huomasi esim. ihossa samantien. Olen tykästynyt parvekkeella hengailuun ja usein syönkin jonkun aterioistani siellä.

Korvissa Samulilta saatu synttärilahja, sydänkorvikset <3

Mulla oli kahdeksantuntinen työvuoro ja pääsin töistä seitsemältä illalla. Ostin itselleni lahjaksi töistä koristemaljakon ja uuden föönin, sekä herkkuja, sillä koko loppuillan katsoin Orange is the new Blackin uusia jaksoja Netflixistä Samulin kanssa. Kun tulin kotiin, mua odotti täällä ilmapalloja, kakku kynttilöineen sekä kauniita kortteja - äidiltä, isiltä, siskolta ja muulta perheeltä, Samulilta ja kummitädiltäni. 

Mitään sen kummempaa lahjaa, paitsi Samulin ihanat sydänkorvikset, en ole vielä saanut, koska en edes tiedä, mitä pyytäisin, ja minulta on kyllä kysytty, mitä haluan, mutten oikein tiedä mitä haluan. :D

Joskus keskiyön aikaan oli vielä lämmintä ja istuimme parvekkeella juomassa muutamaa lonkeroa kuunnellen kaupungilta tulevaa musiikkia, joka liittyi viikonlopun munamarkkinoihin ja Karjutelttaan. Eipä sen kummempi synttäripäivä. Suunnitelmissa mulla kyllä oli juhlat, mutta multa puuttui fiilis ihan täysin enkä sitten kutsunutkaan ketään meille. Paitsi silloin, kun siellä teltassa soi jotkut mun ultimaattiset lempparibiisit, harmitti kyllä ettei lähdetty mihinkään...

... mikä oli kyllä parempi ratkaisu, sillä lauantaina oli spesiaalimpia juttuja, joissa halusin olla skarppina!

Itse heräsin jälleen hieman aikaisin, kävin Röllin kanssa ulkona ja sitten kähersin vähän tukkaa ja meikkasin pitkästä aikaa "kunnolla". Samulin herättyä ja tankattua aamupalaa pakkauduttiin autoon ja lähdettiin taas Raumalle, tällä kertaa Mustin ja Mirrin pentupäivään. Tämä oli ihan ykkös syy sille, miksi en halunnut lähteä koko yöksi kylille huinimaan.

Liityin Mustin ja Mirrin kanta-asiakkaaksi kun kävin Röllin kanssa tuossa kaupassa ensimmäisen kerran. Olen ihastunut niihin myymälöihin ja ainakin täällä meidän alueella jokaisessa on tosi hyvä palvelu. Olen vissiin jo jossain yhteydessä maininnutkin, että en ole yli kuukauteen käynyt kauppakeskuksessa, koska en ole halunnut käydä missään ilman Rölliä! Rahaahan siinä on säästänyt ja mieluummin käyttänyt rahat parempaan ruokaan tai Röllin ruokaan, leluihin ym. Mulla on pian palkkapäivä ja mielessä yksi asia, jonka haluaisin kesäksi ostaa. Katsotaan, maltanko lähteä reissuun ilman koiraa... :) 

Anyway, Rölli pääsi tunniksi leikkimään muitten ikäistensä koirien kanssa, ja voi vitsi miten reipas hän olikaan vaikka oli yksi pienimmistä osallistujista.

Pentupäivien jälkeen kierrettiin nopeasti munamarkkinat ja lähdettiin mun isovanhempien talolle grillaamaan.

Rölli on nyt 17-viikkoinen. Hän on saanut kaikki pentuajan rokotteet sekä kesäksi punkkihäädön. Valitettavasti saimme myös diagnoosin piilokiveksestä, joka tosin aiheuttaa meille harmia vasta vuoden päästä, mikäli kives ei laskeudu paikoilleen ennen sitä. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin, että säästytään leikkaukselta ja kastraatiolta.

Rakastan Rölliä mielettömästi ja välillä pelkään lelliväni hänet pilalle. Selkeät rajat meillä on esim. sen suhteen, että yöt ja yksinoloajat ollaan keittiössä portin takana (kätevin huone pitää koira siellä, koska muovimatto), ja sieltä pääsee heti ulos, kun jompikumpi herää tai tulee kotiin. Me aloitettiin heti opettamaan Rölliä meidän aikatauluun, eli ulos mennään aamulla, iltapäivällä, illalla vaikka kaksi kertaakin, ihan sen mukaan, kuka on kotona ja mihin aikaan. Minä työskentelen pääosin iltavuorossa, joten herään aamulla aikaisin ja menen Röllin kanssa ulos. Hän on viimeisen kahden viikon aikana oppinut hienosti pidättämään hätäänsä ja tekee ne sitten miltei heti ulos, kun sinne menemme. Toinen, mistä pidetään jöötä on kiellettyjen kappaleiden kuten käsien, tuolinjalkojen ja varpaiden pureskelu. Ja onhan se tuottanut tulosta. Kun tiedän, että edessä on kahdeksan tuntia töitä ja työmatkat, jätän Röllille paljon sallittua pureksittavaa eri paikkoihin keittiötä.

Luonteeltaan Rölli on todella terrierimäinen, mutta kuitenkin lopulta säyseä pikku sylivauva. Univetissä olivat aivan rakastuneita, kun Rölli oli niin rauhallinen mutta samaan aikaan utelias. Energiaakin löytyy paljon ja sitä puretaan niin ulkona kuin sisällä leikkiessä. Vetonarut on rakkaita, sekä pehmo-Rekku, jonka hän sai päivänä jona hän tuli meille. Erilaisia aktivointileluja olen miettinyt vähän tuonnemmaksi, mutta sellainen namipallo meillä on.

Tykkään kirjoitella ja valokuvailla, mutta tämän blogin suhteen on confusion, mayhem, mayday, kuten otsikkoon kirjoitin. Tuntuu, että mun elämässä ei ole yhtään mitään kummallista, mistä kirjoittaisin (vähättelen juttujani ja itseäni) ja Röllin elämä olisi varmasti mielenkiintoisempaa kuin muiden. Minkään yhtenäisen kokonaisuuden suoltaminen ei ole koskaan ollut mulle itsestäänselvyys ja sen huomasi mun äidinkeilen esseistä. Olen rönsyilevä, harha- ja sivupoluille eksyvä tytönhupakko, ja jalostan yhden idean kymmeneksi pieneksi ideaksi sekunnin sadasosissa. Usein päässäni olen luonnostellut mitä upeimpia postauksia, jotka päätyvät olemaan kolme kuvaa ja lyhyt kuvaus siitä mitä mulle päälisin puolin kuuluu. Oman alani töistä en halua puhua mitään vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Niistä olen haltioissani ja tiedän olevani oikealla alalla, ja vaikka nyt olen kaupan alan töissä, tykkään näistäkin ja töihin on aina kiva mennä. En tiedä vielä juhannuksesta enkä lomajutuista...

Hoh. Semmosta mun sydämelläni. Harmaa, tuulinen vapaapäivä jatkukoon mummilassa.

Suvi