Härdelli ja elämä sen keskellä

Hellurei!

Ajattelin koota vähän mennyttä kevättä yhteen - on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten ole a. miettinyt kirjoittamista b. ehtinyt kirjoittaa c. tiennyt mistä kirjoittaisin.

Ensin näytti aika karsealta. Kaksi läheistä joutui sairaalaan, ja molemmista on saanut jonninverran olla huolissaan, itkeä, murehtia ja pelätä, varsinkin kun toinen näistä sairaalaan joutuneista oli oma isäni. Onneksi molempien osalta terveydentila on nyt parempi ja hyvään suuntaan menossa, vaikka toiselta murtuikin jalka.

Sitten selvisi että muutamme, sain kesätöitä ja varmistui, että voimme Samulin kanssa toteuttaa erään haaveemme.

Tavaroita on jo viety uuteen asuntoon ja tavoite on että parin viikon päästä vanhassa asunnossa on enää kaikkein suurimmat kalusteet kuten sohvat ja sänky, jotka yhtenä päivänä siirretään - ja niin olemme muuttaneet. En malta odottaa että saamme koko komeuden sisustettua, sillä uudesta asunnosta tulee mielestäni tosi tyylikäs ja vielä enemmän meidän näköinen. Viikonloppuna kiertelimme mm. Ekotorilla, josta löytyi hieno, meille uusi keittiön pöytä.

Tässä samalla teen oman alan työharjoittelua, ja piakkoin myös perehdytysvuorot kesätyöpaikkaani. 

Ja haave josta mainitsin - haluamme perheenlisäystä, mutta kyseessä on nelijalkainen karvapallo, ei vauva, se tehtäköön selväksi :). Tästä en puhele enempää ennenkuin mikään on varmaa, mutta sanotaanko että olemme pitäneet silmämme auki ja ottaneet yhteyttä joihinkin ilmoituksen jättäneisiin ihmisiin. :) 

Juuri nyt kuumemittari näyttää plussan puolta ja olo on vähän levoton, enkä tiedä nyt onko se huono vai hyvä asia. Sairastamaan en yhtään ehtisi joten täytyy ottaa kaikki mahdollinen nyt rauhassa. Pitänee myöntää että itsestä huolehtiminen on jäänyt pahasti kakkossijalle, on tullut syötyä mitä helpoitein saa valmistettua (lue: tungettua mikroon) ja kyllähän sen huomaa, miten turvoksissa olen esim. kasvoista ja iho voi huonosti.

Ajattelin antaa anteeksi itselleni vaikka olen kyllä vuoden sisään ottanut rajusti takapakkia monenlaisista syistä. Mutta ehkä, toivottavasti, ja todennäköisesti tämän kevään muutokset kääntävät taas oman hyvinvointinikin suunnan. Nyt annan itselleni luvan vähän höllätä pipoa, koska on niin paljon meneillään. On pakko priorisoida joitain asioita ja todeta, että "tämän ehtii huomennakin".