Healing my feet pt. 1

Kuten jo sivusin, mulla on vähän ongelmaa jalkojeni kanssa, ja näitä töppöjä onkin hoidettu eri tavoin jo useamman vuoden ajan. Mulla on käytetty kinesioteippiä polvissa, selässä ja niskassa, erilaisia jumppaharjoituksia sekä tukipohjallisia. Tukipohjallisten kanssa kävi niin, että ne alkoi yhtäkkiä kipeyttämään mun selän täysin - kävin keskustelemassa asiasta valmistaneella taholla, ja sieltä sanottiin, ettei mun tulisi enää niitä pitää. Kuitenkin mua alkoi harmittaa, sillä ne pohjalliset olivat arvokkaat, ja olleet käytössä vain vajaa puolitoista vuotta. Kirjoitan tästä episodista piakkoin lisää, sillä mulle on nyt tulossa uudet pohjalliset aivan lähipäivinä.

Mun ongelmana on mm. että astun tosi vahvasti päkiällä ja kantapäällä (ihan sama missä kävelen, isken jalkaani maahan niin että pohja tuntuu betonilta) ja mulla on ennestäänkin todella kuiva iho. Nyt koska mun jalkapöydän luut hiertää nahkaan, mulla on tosi pahat kovettumat päkiällä, ja kantapäistä en haluaisi edes mainita; mutta ne ovat kipeät ja halkeilevat. Mun painopiste jalalla on väärin, ja multa puuttuu rakenteita jalasta: mulla ei ole esim. holvikaarta ollenkaan eikä ulkonurkissakaan ole kehumista. Syynä on tottakai mm. ylipaino, mutta myös alusta asti väärin opittu liikkumatapa. Käytin myös penskana paljon nk. skeittikenkiä, jotka todella tuhoaa jalan. Mutta syy on minun, sillä kinusin kenkiä äidiltä kuukausikaupalla.

Maksan nyt kivulla aiempaa typeryyttäni, mutta itseasiassa prosessi on todella mielenkiintoinen. Tykkään fysioterapiasta, ja siinä voi ollakin yksi idea, mitä tulevaisuudessa voisin puuhastella. Mun tänhetken jumpat on lähinnä selälle, ja takareisille, sillä polvia on saatu vahvistettua jo siihen malliin että ne pysyvät oikeassa asunnossa jo itsekseen! (Olen vähän ylpeäkin tästä, hih.)

Täysin jalkani "vammat" eivät parane ennen kuin olen saanut pohjalliset ja käyttänyt niitä, jumpannut paljon jne. Yksi tärkeimmistä on nyt takareisien perusteellinen venyttäminen, sillä kireä takareisi vetää myös selän väärään asentoon. Olen suunnitellut meneväni sitten jossain vaiheessa hyvälle jalkahoitajalle, joka hoitaisi mun kovettumat pois jaloista, ja sitten toivottaisiin vain, ettei ne uusisi, kun välineet rupeaa olemaan kunnossa.

Välineistä puheenollen, meillä kävi työpaikalla työkenkäesittelijä ja mähän rakastuin tottakai ensisilmäyksellä noihin Birkenstockin kenkiin. Kengät kainalossa kävelin tottakai sitten töistä kotiin. Nyt olenkin viikonlopun ajan sisäänajanut näitä kenkiä. Jaksoin hiuksia laittaessa seistä molemmilla jaloilla, kun yleensä joudun keinuttamaan painoa toiselta jalalta toiselle! Sanoin vielä töissäkin jo ennen sen suurempaa kenkien testausta, että en olis koskaan uskonut että jopa työkenkien ostaminen aikaansaa todella suuren materialismionnen. Uskon että jo itsestään nämä uudet kengät auttavat ja parantavat jo huomattavasti mun jalkoja ja vievät kipuja pois. 

Kovettumia olen toki hoitanut kokoajan myös itse, mm. Livboxista tulleella LV:n jalkavoiteella, pesulla, kuorinnalla jne. Meille tupsahti postiluukusta apteekkilehti, jossa mainostettiin paikallisen vanhan apteekin tuotteita ja oli muutenkin mielenkiintoisia juttuja. Siellä oli kolmen erilaisen voiteen vertailu, ja tämä allaoleva ACOn Canoderm-voide oli kilvan voittaja. Päätin siis asioilla poiketa apteekkiin ja ostaa kyseisen voiteen. Olen nyt käyttänyt sitä muutamia kertoja ja ero varsinkin kantapäissä on jo suuri, mutta toi se helpotusta myös atooppiseen ihottumaan. 

Hintaa tuolla oli alle 10 euroa, eli suosittelen lämpimästi! 

Viimeinen kuva ei liity aiheiseen, mutta terveisiä Turun yöelämästä, jota kävimme viimeyönä katsastamassa kolmen ystävämme kanssa. Kiitoksia seuralaisille! Nyt kelpaa tuon punatukan täyttää huomenna 21v. :)