Syksy saapuu, oletko valmis?

Halusin kuvata Röllin heijastavissa varusteissaan edellisten kuukausikuvien lisäksi. No eihän siihen aikaan, kun me puistossa oltiin, mitään tositoimikuvia saanut otettua, mutta hienoja "katalogikuvia" kylläkin. Mun on tunnustettava että ennen koiran tuloa mulla on ollut käytössä yksi ainut käteen lätkäistävä heijastin, that's it.

Nyt olen hankkinut heijastinliivin (oikeastaan sain sen lahjaksi Saksaan muuttaneelta ystävältäni), sekä ulkoiluhousut ja pusakan, jossa on heijastavaa pintaa. Säänkestävä takki on vielä hakusessa.

Röllille ostin jo aikopäiviä sitten Agrimarketista kuvissa näkyvän heijastinliivin. Kyljissä lukee STOP. Passeli hintalaatusuhde, oiskohan maksanut noin 8 euroa. Heijastinliivi me puetaan päälle iltaisin, kun osa meidän vakiolenkistä ei ole lainkaan valaistu. Lisäksi viime reissulta Mustiin ja Mirriin löytyi Röllille tämä Rukka-merkkinen huivipanta, joka oli mielestäni niin suloinen, että lähtihän se sitten lopulta kassalle ja kotiin. No, onhan meillä jo heijastinliivi, mutta tämä oli melko kätevä esimerkiksi lauantaisissa venetsialaisissa, kun liikuttiin pääosin kaupunkivalaistuksessa. Voisin kuvitella, että tämä päätyy kassinpohjalle sillä idealla, että sen saa nopeasti kaulaan jos pimeä yllättää. Hintaa taisi tulla 13€.  (Toim. huom. Ennenkuin kukaan ruikuttaa, että vein koirani venetsialaisiin, kerrottakoon että en ollut itse humalanhakuinen, koira ei ollut tapahtumien keskiössä kun ammattilaisten ilotulitesarjat ammuttiin (itseasiassa me missattiin ne ihan kokonaan), pääosin käveltiin katselemassa tunnelmia pitkin keskustaa sekä lahdenrantaa, jolloin muutamia ilotulitteita ammuttiin sieltätäältä, mutta Rölli ei edes välittänyt niistä - halusimmekin kuulostella, mitä hän niistä meinaa. Tarkoituksena on ollut totuttaa koiraa isompiin ihmismääriin mikä on sujunut todella hyvin, positiivisen vahvistamisen keinoin)

Lisäksi mun mielestä ihan ykkösostos on kuvassa näkyvä Hurtan heijastava talutin. Se on myös pituudeltaan tosi sopiva just meille, eikä hinta kätevyyteen suhteutettuna ollut paha, n. 23€. Mulle on joskus meinannut käydä skootteri-iässä niin, että koira oli toisella puolen tietä, taluttaja toisella, ulkona pimeää ja koirakon välinen hihna ohut ja musta, oliskohan ollut peräti flexi. Skootterissa ei ole kummoinenkaan etuvalo. Onneksi mitään pahaa ei tapahtunut koska ehdin jarruttaa, mutta tuota tilannetta muistellessani valikoin tämän hihnan meidän eteisen naulakkoon.

Näiden lisäksi meillä on vielä sellainen niin ikään Rukka-merkkinen LED-valopanta. Mätsää kivasti taluttimen väriin, ja on kyllä hyödyllinen. Pannan saa vilkkumaan kahdella eri tavalla sekä palamaan kokoajan.

Tällä postauksella haluan osoittaa mm. sen, miten monella tapaa on mahdollista huolehtia omasta ja lemmikin turvallisuudesta pimeällä kelillä - kaikille on tarjolla jotakin joka miellyttää! Kaikki jotka kulkevat pimeän aikaan autolla, tietävät miten inhottavaa on huomata vasta muutamien metrien päästä pyöräilijä, lenkkeilijä, lapsi saati sitten eläin. Vastuu on meillä aikuisilla, siitä, että lapsesi ja lemmikkisi - SEKÄ SINÄ ITSE - näytte tuolla pimeässä viipottaessanne. Tiedän nyt, 2,5 vuotta autoa ajaneena, pimeäajokurssin käyneenä, että olin viime syksynä täysi idiootti vähine heijastimineni, mutta nyt minulla on vastuullani myös pienen eläinlapsen henki, ja siitä aion pitää kiinni. Me aikuiset toimimme esimerkkinä nuoremmille, muistetaan se :-)

Turvallisia lenkkejä kaikille <3

Rölli 7kk

Moikka!
Vähän kevyempi postaus, nimittäin muutama kuva jo 28 viikkoa vanhasta Röllistä! Nappasin mukaan kameran, ruokaa sekä vettä ja vietettiin useampi tunti naapurikaupungin koirapuistossa. Kavereitakin riitti ja leikkimään pääsi, uni maistui kotona paremmin kuin hyvin!

Rölli osaa hyvin käskyt maahan ja istu. Sisäsiisteys ollaan saavutettu jo hyvissä ajoin, se taisi olla plakkarissa jo puolivuotiaana. Rölli pelkää imuria, moppia, oikeastaan kaikkea siivoamiseen liittyvää. Nyt ollaan vähän sellaisessa mörköiässä, että uudet, varsinkin miespuoliset henkilöt jännittävät, sekä yhtäkkiset äänet rappukäytävässä. Vähän sellaista vahtivibaa löytyy. Hihnassa olo sujuu vaihtelevasti, työtä asian suhteen tehdään pikkuhiljaa päivittäin. Rölli on hyvin valloittava persoona, ja kietoo ihmisiä tassun ympäri. Erityisesti "isovanhemmilta" kerjätään nameja ja paijauksia, ollaan kuin kotona ei saisi ruokaa tai rakkautta ollenkaan. Rölli pitää edelleen autossa matkustamisesta, ja rakastaa kun auton tuuletin puhaltaa päin naamaa. Rölli menee ensimmäiseen tassuhoitoonsa muutaman viikon päästä, jolloin testataan mitä mies meinaa tassukarvojen trimmaamisesta.

Rölli painaa nyt n. 8kg, tullessa meille puolet vähemmän. Jokunen postaus sitten mainitsemani piilokivesongelma on poistunut, sillä nyt meillä on kaksi pallia kuten pitääkin. Kaunis, pieni, mulle hurjan rakas koira. <3

Mutta minne se hävisi?

Elämän melskeeseen minä hävisin. Kesäarki vei mut niin mukanaan, että läppäristä oli jo akkukin loppu, laturi ja läppäri eri suunnilla ja ajatukset ihan poissa netistä (ig:tä ja faboa lukuunottamatta).

Heti ensimmäiseksi kerrottakoon, että Rölli sai jo toisen purkkinsa lohiöljyä, ja näin aiomme jatkaa vastedeskin. Röllin turkki on pehmeämpi ja tuuheampi, ja koira tuntuu kaikinpuolin voivan entistä paremmin ruuan vaihdon ja öljyn lisäämisen jäljiltä. :)

Kaikenlaista on mennyt ja tullut, töitä on paiskittu, pieni loma vietetty kahdessa erässä. Nyt alkoi taas täysin erilainen arki koulujuttuineen, mutta illat vapautuvat ainakin osittain harrastamiselle ja olemiselle. On kuulkaa sieluun tehnyt kipeää uuden unirytmin (lue:valve) opettelu, kun kevyesti totuin nukkumaan aamut ja työskentelmään illat...

Siinä missä heinäkuussa mulla oli melko rankkoja juttuja, tai no - esimerkiksi rakkaiden ihmisten kuolemien vuosipäiviä ja toisen edesmenneen syntymäpäiväkin - satuin Tallinnan lomalla avaamaan facebookin viestit. Mulle ei oikeastaan kukaan juttele fb:n kautta ja nekin jotka ovat jutelleet, olen kiltisti pyytänyt whatsappin puolelle, ja oltuani 7 iltaa töissä, en ollut oikeastaan uhrannut viesteille ajatustakaan.

Sinä iltana lukemani viesti oli valehtelematta hienoin, kauniisti ja ajatuksella kirjoitettu viesti, jonka mä olen saanut.

Viestiä koskenut asia oli vaivannut minunkin päätäni jo yli vuoden, ja olen hirveän helpottunut ja onnellinen tästä lopputuloksesta, joka varmasti kantaa hedelmää ja uskon vahvasti tehneeni oikean päätöksen siihen liittyen :). Ei voi muuta todeta, kuin että ihan oikeasti, ikinä ei saa sanoa "ei koskaan".

Se mikä myös otti lujaa päähän, niin kiitollinen kuin työpaikastani olenkin, oli se, että Samulin loma oli ja meni, ja mä olin töissä. Onneksi nyt on mulla väljempää, mutta siltikin pitää kuunnella toisen jaksamista. Koiran kanssa tuli vietettyä kaikki vapaahetket, ja Tallinnan reissu oli aluksi hankalaa, koska koira jäi hoitoon. Kyllä on rankkaa olla koiramutsi! :D

Kotiuduttu ollaan ja uusi reissukin polttelisi takaraivossa, mutta nyt keskitytään kouluun ja töihin. Linjasin blogia aluksi enemmän koira-aiheiseksi, mutta tulen kyllä sivuamaan ihan normi lifestyle-aiheita, nyt kun tuntuu että pulppuan inspiraatiota siihenkin suuntaan ainakin jossain määrin.

Kuva lainattu @muumikuvat - käyttäjältä instagramista